Meniere-potilaan ruokavalio

Oikeanlainen ruokavalio ehkäisee ja helpottaa

Ruokavalio

Ruokavaliohoidon tarkoituksena on ehkäistä ja helpottaa Meniere-potilaan kohtauksia. Kohtaus voi ilmetä huimauksena, tasapainovaikeuksina, kuulon alenemisena, paineen tai täyteyden tunteena korvassa ja/tai tinnituksena. Kohtaukseen liittyy myös tavallisesti voimakas pahoinvointi ja oksentaminen, joka voi kestää 1-6 tuntia. Sairaus johtuu sisäkorvan nestetasapainohäiriöstä. Normaalisti sisäkorvan nestemäärä pysyy vakiona ja siinä on vakiomäärät natrium- ja kaliumkloridia sekä muita elektrolyyttejä. Menieren taudissa sisäkorvan vaurioituminen häiritsee solujen toimintaa ja siitä seuraa nestekoostumuksen vaihtelu ja tämä aiheuttaa nesteen keräytymistä sisäkorvaan ja kalvoston sisälle.

Meniere-potilaiden perushoitona tai lääkehoidon tukena käytetään erittäin vähäsuolaista ruokavaliota. Hyvin vähäsuolaiseen (2 g NaCI) tai suolattoman ruokavalion avulla oireet voivat helpottua tai poistua kokonaan. Vähäsuolaisessa ruokavaliossa on suolasta tulevaa natriumia 0,8 g. Säännölliset ateria-ajat ja elämäntavat ovat eduksi myös meniere-potilaalle.

Toteutus

Ruokavaliossa vähennetään suolan saantia noin 2 g ruokasuolaa eli natriumkloridia vuorokaudessa. Suomalaisten keskimääräinen suolan saanti on 7-10 g/vrk, kun suolan saantisuositus väestötasolla on alle 5g/vrk. Suurimpia piilosuolan lähteitä ovat tavallinen leipä, leikkeleet, juustot ja valmisruoat. Erityisen runsaasti suolaa saattaa olla erilaisissa aamiaismuroissa, liemivalmisteissa, kastikkeissa, keitoissa, säilykkeissä ja mausteseoksissa. Tavoitteeseen päästään valmistamalla ruoka suolattomana tai hyvin vähäsuolaisena sekä valitsemalla vähäsuolaista tai suolatanto leipää, vähäsuolaisia leikkeleitä, juustoja ja margariinia. Vähäsuolaisten tuotteiden käyttöä joudutaan myös rajoittamaan, jotta suolarajoitus toteutuu. Ainoastaan käsittelemättömät ruoka-aineet ovat suolattomia kuten liha, kala, jauhot, hiutaleet, tuoreet kasvikset ja hedelmät. Täysin suolaton ruokavalio ei sisällä lisättyä suolaa missään muodossa ja toteutuu vain, jos ruoka valmistetaan itse.

Jos leipä on täysin suolatonta, leikkeleiden ja juuston sekä mineraalisuolan käyttöä voidaan tällöin hiukan lisätä kuitenkin niin, että päivän kokonaissuolansaanti pysyy 2 g:ssa. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä suolatonta puuroa, perunaa, riisiä ja pastaa saa syödä vapaasti. Nestemäisiä maitotuotteita suositellaan 6 dl/pv riittävän kalsiumin saannin turvaamiseksi.

Esimerkki ruokavalion toteutuksesta
Ruoka-aine Annos Suolaa (g)
Vähäsuolainen leipä, suolaa 0,7 %. Suolaton leipä 6 viipaletta 1,5 / 0
Vähäsuolainen margariini, suolaa 0,7 % 5 tl = 30 g 0,2
Vähäsuolainen juusto, suolaa 0,7 % 2 viipaletta = 20 g 0,1
Vähäsuolainen leikkele, suolaa 1,2 % 1 viipale = 10 g 0,1
Ruoanvalmistukseen mineraalisuolaa 1 maustemitta = 1 g 0,5
Yhteensä 2,5 g (1 g, jos leipä suolatonta)

Potilaat saattavat hyötyä myös alkoholin, kahvin, teen, kolajuomien, virvoitusjuomien, suklaan ja runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden välttämisestä. Säännölliset ateria-ajat (5-6 ateriaa/pv) ja pitkien ateriavälien välttäminen helpottavat oireita osalla potilaista. Riittävästä nesteen saannista on hyvä huolehtia (n. 2 l/vrk). Kuumassa ilmastossa ja runsaasti hikoltaessa on juotava enemmän, tällöin suolan käyttöä voi hiukan lisätä.

Suolat

Tavallisessa ja merisuolassa on suolaa 96-99 %. Mineraalisuolojen (LoSalt, Sagasalt, Seltin, Pansuola, Jozo mineraalisuola) suolapitoisuus vaihtelee eri valmisteiden välillä 33-57 %. Mineraalisuoloissa osa natriumista on korvattu kaliumilla ja magnesiumilla. Potilaat, joilla on kaliumrajoitus, eivät voi käyttää mineraalisuoloja. Makuaisti on hyvä totuttaa vähäsuolaiseen ruokaan asteittain, koska useimmiten mineraalisuolat maistuvat miedommin suolaiselta kuin tavallinen suola. Yrtti- ja maustesuoloissa (esim. ryytihyppynen, frantsilan yrttisuolat, trocomare, herbamare, aromisuola) on suolaa 0-95 %. Tiedot löytyvät pakkausmerkinnöistä.

Kun tekee ruokaa ja leipoo itse, voi vaikuttaa paljon ruokien suolapitoisuuteen. Mittaa lisäämäsi suola maustemitalla. Vähennä suolan käyttöä asteittain, jätä ensin neljännes pois aiemmin käyttämästäsi suolamäärästä ja kahden viikon päästä toinen neljännes. Tällöin suolan käyttö on vähentynyt puoleen. Jatka suolan vähentämistä siihen asti, kunnes oireet helpottuvat. Peruselintarvikkeet, kuten tuoreet ja pakastetut kasvikset, vihannekset sekä maustamaton liha ja kala eivät sisällä lainkaan lisättyä suolaa. Myös nestemäiset maitovalmisteet, jauhot, ryynit, hiutaleet, kasviöljyt, hedelmät ja marjat ovat suolattomia. Puurot eivät kaipaa suolaa lainkaan. Makua saa pakastetuista ja tuoreista marjoista, hedelmistä, hilloista, kiisseleistä tai voisilmästä.

Ruokiin saadaan makua ja näköä kasviksilla ja erilaisilla mausteilla, kuten yrteillä, pippureilla ja suolattomilla mausteseoksilla. Happamuus korostaa suolan makua ruoissa ja leivonnassa. Tomaattisose, happamat marjat, sitruunan mehu ja viinietikka lisäävät ruoan happamuutta. Piimä, maustamaton jogurtti ja maitorahka leipien ja sämpylän nesteenä vähentävät lisätyn suolan tarvetta.

Vähäsuolaista tai suolatonta leikkelettä voi tehdä kypsentämällä porsaan tai naudan fileetä uunissa tai valmistaa vähäsuolaista liha/kana/kalamureketta. Keitetystä kananmunasta saa sopivaa leikkelettä sellaisenaan. Vähäsuolaiset silakkapihvit sopivat kylmänä leivän päälle. Muutkin itsevalmistetut vähäsuolaiset liha- tai kalaruoat sopivat kylminä leikkeleeksi.

Valmiita vähäsuolaisia tai suolattomia ruokia ei ole aikuisille tarjolla, mutta pikkulasten ruokia voi joskus tilanteen mukaan käyttää. Työpaikkaruokalassa voi sopia paikan vastaavan kanssa vähäsuolaisesta tai suolattomasta ruoasta. Vähäsuolaisia leipiä on jo saatavilla aika mukavasti, mutta suolatonta leipää kannattaa tilata kauppiaalta tai tiedustella luontaistuotekaupasta. Vehnäpullat ja -pitkot ovat yleensä vähäsuolaisia. Elintarvikepakkauksissa ilmoitetaan yleensä tuotteen sisältämän suolan määrä prosentteina, joka vastaa elintarvikkeen suolamäärää g/100 g. Joissakin elintarvikkeissa ilmoitetaan tuotteen sisältämän natriumin määrä. Suolan määrän saa selville kertomalla natriumin määrän luvulla 2,5. Sydänmerkki opastaa valitsemaan rasvan laadun ja määrän sekä suolan määrän suhteen hyviä elintarvikevaihtoehtoja.

Ruokavaliohoito

Menieren taudissa sisäkorvan nestetasapaino on häiriintynyt. Normaalisti sisäkorvan nestemäärä ja sen natrium- ja kaliumkloridipitoisuudet ovat vakioita. Menieren taudissa sisäkorvan solut ovat vaurioituneet, minkä takia nesteen koostumus vaihtelee aiheuttaen nesteen kertymistä sisäkorvan kalvostoon. Sairauden tyypilliset oireet ovat kuulon alentuminen, huimaus ja korvan soiminen. Ruokavaliolla voidaan ehkäistä ja helpottaa tautikohtauksia. Meniere-potilaan ruokavaliossa vältetään suolaa. Nestettä tulisi nauttia tasaisesti pitkin päivää 2 - 3 litraa. Meniere-potilas hyötyy normaalipainosta. Syöminen, vaikka ehdoton elinehto onkin, on myös yksi elämän pieniä suuria nautintoja. Herkuttelu on mahdollista, vaikka suolan käyttöä vähentää, sillä niin runsassuolaisuuteen kuin suolattomuuteenkin tottuu. Anna itsellesi aikaa oppia maistamaan uusia makuja.

Ruokasuolan eli natriumkloridin vältettävä osa on natrium. Natriumia on lisäksi ruoka-aineissa luonnostaan. Elimistön natriumtarpeeseen riittää noin 3 g suolaa. Puolet elimistön tarpeesta tulee jo elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista. Yksinkertainen tapa aloittaa suolan vähentäminen on luopua kaikista suola-alkuisista ruoista. Pakkausmerkintöjä lukemalla saa selvitettyä oman ruokavalionsa piilosuolan lähteet. Kotona ruoanvalmistuksessa suolan määrää on helppo vähentää, kun jo kaupassa valitsee suolattomia tai vähäsuolaisia raaka-aineita. Ruoan saa maistumaan muutenkin kuin suolalla. Pinnalle ripoteltuna suola maistuu selkeämmin kuin ruoan seassa. Hapan voimistaa suolan makua. Natriumin saantia on mahdollista vähentää myös vaihtamalla tavallinen ruokasuola mineraalisuolaan. Jotta muutoksesta on hyötyä, on käyttömäärien silti oltava hyvin pieniä.

Mausteet kannattaa ostaa sellaisenaan, sillä valmiissa mausteseoksissa on usein suurin osa suolaa. Suola- ja mausteostosten suolapitoisuus selviää pakkausten kyljestä. Suolattomia mausteita ovat yrtit, pippurit, etikka, sitruuna, kaakaojauhe sekä sinappijauhe. Erilaiset yrtti- ja aromisuolat ovat natriumpitoisuudeltaan lähes suolaan verrattavia. Soijakastikkeet, pussikeitot, liemikuutiot, ketsuppi, sinappi ja valmiit kastikkeet ovat hyvin suolaisia. Ketsupin sijasta voi käyttää suolatonta tomaattisosetta tai -pyrettä. Nestettä tulisi nauttia tasaisesti pitkin päivää 2-3 litraa. Sopivia juomia ovat vesi, laimea mehu, yrttitee, vähäsokeriset virvoitusjuomat sekä vähänatriumiset kivennäisvedet. Kahvissa ja kolajuomissa on runsaasti kofeiinia, joka voi laukaista kohtauksen. Alkoholi vaikuttaa samalla tavalla. Runsasnatriumisia kivennäisvesiä sekä hedelmäsuoloja (Samarin) ei tulisi käyttää. Nestemäiset maitotuotteet sisältävät runsaasti luontaista natriumia. Jotta kalsiumin saanti ei jäisi liian vähäiseksi, tulisi maitovalmisteita käyttää 6 dl päivässä, mutta ei sen enempää suolarajoituksen takia. Koska vähäsuolainen ruokavalio voi vähentää janontunnetta, on omaa nesteensaantia syytä seurata. Vesikannu pöydällä muistuttaa juomaan riittävästi.

Sokerin ja makeisten syömisessä kannattaa olla kohtuullinen, sillä runsas sokerinkäyttö vaikuttaa nestetasapainoon. Suklaassa ja toffeessa on runsaasti luonnollista natriumia. Salmiakki ja lakritsi ovat hyvin suolaisia. Makeisten ystäville sopivat parhaiten hedelmäkarkit ja pastillit. Juomien makeuttamiseen kannattaa käyttää keinotekoisia makeutusaineita. Täysvilja on suomalaisen ruokavalion terveellinen perusta. Viljatuotteista saa runsaasti energiaa, kivennäisaineita ja vitamiineja. Jauhot, hiutaleet ja suurimot ovat suolattomia. Erityisen paljon suolaa on aamiaismuroissa, hapankorpuissa ja suolakekseissä. Maissihiutaleissa voi olla kaksi kertaa niin paljon suolaa kuin perunalastuissa.

Puurot ja kotileipä on helppo valmistaa täysin suolattomasti. Puuroon saa makua marjoista, hedelmäsoseesta tai marjakeitosta. Riisin ja pastan keitinveteen ei tarvitse lisätä suolaa.

Leipäkaupassa kannattaa olla tarkkana, sillä ruokaleivät ovat yksi merkittävimmistä suomalaisen ruokavalion suolanlähteistä. Valitsemalla vähäsuolaisia leipiä on leivistä tulevaa natriumia mahdollista vähentää lähes puolella. Jos leivässä on runsaasti suolaa, se on ilmoitettava runsassuolaiseksi. Vähäsuolaisten leipien paketissa lukee yleensä että ne ovat vähäsuolaisia. Mikäli vähäsuolaisia vaihtoehtoja ei omasta kaupasta löydy, kannattaa olla aktiivinen ja huomauttaa asiasta kauppiaalle. Eri leipomoilla on runsaasti vähäsuolaisia tuotteita valikoimissaan.

Leivän päällisten valinta vaikuttaa myös suolansaantiin. Useimmat juustot ja makkarat ovat hyvin suolaisia, joten niitä ei tulisi käyttää kuin satunnaisesti. Suolattomaan leipään on helpompi tottua, jos leivän päällä on normaalisuolainen levite. Kun levitettä on niukasti, ei ole kovin suurta merkitystä valitaanko vähä- vai normaalisuolainen levite. Vähäsuolaiseen levitteeseen voi opetella myöhemmin. Herkullisen voileivän voi aina kruunata kasviksilla.

Makkarat ja leikkeleet ovat hyvin suolaisia. Yhdessä nakissa on lähes gramma suolaa. Vähäsuolaisia tai suolattomia leikkeleitä voi itse valmistaa uunipaistista tai -kalasta. Liha, kala ja kana ovat sellaisenaan suolattomia. Valmiiksi marinoidut tuotteet eivät suolaisuutensa vuoksi sovi päivittäiseen käyttöön. Pihvin saa maistumaan suolaiselta ripottelemalla pöydässä hyppysellisen suolaa pinnalle. Kalan maustamiseen sopivat hyvin sitruuna ja tomaatti, jolloin valmistukseen ei tarvita suolaa ollenkaan.

Vaikka makkara olisi merkitty vähäsuolaiseksi siinä voi silti olla paljon natriumia lisäaineina käytettyjen natriumnitriitin ja -nitraatin sekä natriumglutamaatin takia. Sulatejuustojen sulatesuoloissa on natriumia, minkä takia sulatejuustoissa on usein kovia juustoja enemmän natriumia. Juustoista ainakin emmental, leipäjuusto ja kotijuusto ovat vähäsuolaisia. Tuotekehittelyä vähäsuolaisempaan suuntaan tehdään jatkuvasti, joten juustohyllyä kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti. Toisaalta monet juustoista kuten feta ja sinihomejuustot ovat hyvin suolaisia. Pirteitä suolattomia levitteitä voi itse kehitellä rahkasta lisäämällä siihen vaikka valkosipulia, paprikaa tai yrttejä.

Kasvikunnan tuotteista on paljon iloa. Hedelmät, marjat, juurekset ja kasvikset sisältävät vain hyvin vähän natriumia ja kaloreita. Hedelmillä ja marjoilla on hyvä herkutella ympäri vuoden. Vain runsassokerisia säilykkeitä, hilloja ja marmeladeja kannattaa välttää. Kasviksista saa niin silmänruokaa kuin makunautintojakin. Perunoiden ja kasvisten keitinvesi ei vaadi suolaa. Höyryssä kypsennettyinä monien kasvisten maku on herkullisimmillaan ja vitamiinit säilyvät parhaiten. Sitruunalla, tomaatilla ja yrteillä saa makua vähäsuolaisiin ruokiin. Kaupan valmiissa salaatinkastikkeissa on usein runsaasti suolaa, mutta suolattomia salaatinkastikkeita on helppo valmistaa itse. Kasvissäilykkeet, vihannesmehut ja suolatut vihannekset ovat kasvikunnantuotteista vältettävien listalla.

Peruna on perusruokaa, josta saa monenlaista hyvää ilman suolaa. Valmisruokien ja puolivalmisteiden käytössä kannattaa olla varovainen, sillä niistä monet saattavat olla yllättävän suolaisia.

(Lähde: Henna Karvonen, ravitsemustieteen yo 1999)